Ovat tiivistyneet. Ja vetävät tuhannelle mutkalle aina kun pääsevät kastumaan. Ikää vajaat 2 kk, lisänä muutama jatkopötkylä luonnonmustasta villasta (ne ovat nuo jotka eivät ole mutkalla). 

Ehkä ne siitä suoristuvat. 

Ensimmäinen takutussessio 30.7., osiointi ja osa tukasta takkuun. (Kiitos Sini!) 

Edestä: 

Takaa: (on minulla paita päällä)

Päälaki: 

Toinen takutussessio Tampereella 3.-4.8. (kiitos Peppi!) ja joskus 6. tai 7.8. vielä yritys saada etummaisiakin hiuksia takkuun (kiitos Maija!). Sekä paljon pyörittelyä, vähän huovutusneulausta, puuvillalankaa, fanttilankaa ja mitä kaikkea. Lopputulos tänään 13.8.: 

Villat ovat irrotettavia, jotta voin vaihtaa väriä vaikka joka päivä. ^^ Kaksi kertaa tukan pituisia fanttilanganpätkiä, jotka on tökätty juuresta läpi. 

Takaraivotakut yrittivät yhteisvoimin kasvaa yhteen, joten erotin ne toisistaan käyttäen apuna jopa saksia ja laitoin juuriin täydellisen vihreää puuvillalankaa. Muutaman takun langoitin kokonaan. 

Joissakin juurissa on myös ruskeaa puuvillalankaa, joka ei juurikaan erotu tukan väristä. (Tuosta päälakikuvasta voi yrittää löytää yhden.) Päällimmäiset hiukset eivät ole vielä suostuneet menemään takkuun; ajattelin kokeilla takuttaa niitä kosteina ja langoittaa kokonaan tukan värisellä langalla ennen kuin ehtivät aueta. Jos sitten langan sisällä tiivistyisivät niin että pysyisivät takussa. 

Jotkut takut ovat sieviä ja pyöreitä... (tämä oli muutaman päivän langan sisällä, kunnes lanka alkoi purkautua ja otin sen pois)

... ja jotkut eivät: (luomukoeyksilö, jolle ei ole tehty juuri mitään)

Yhden virkkasin. Siitä tuli vähän hassu, mutta pysyypähän ainakin koossa.

Jospa siinä olisi tarpeeksi kuvia tälle päivälle. 

Tein takun. En ole päässyt takuttajani kanssa samaan kaupunkiin enkä saanut pyydettyä ketään muuta tekemään osiointia, joten koko pään takutus odottaa vielä, mutta teinpä nyt ajankulukseni yhden. Vähän littana saattaa hänestä tulla ajan myötä, mutta onpahan sitten persoonallinen. 

Perhosvarvassormus <3

Kun villaa huovutetaan, pitää villakuidun suomut saada auki, jotta kuidut voivat takertua toisiinsa ja muodostaa tiiviin huovan. Märkähuovutuksessa tämä tehdään lämpimällä vedellä ja emäksisellä aineella (eli saippualla).

Huovutuksestahan tässäkin on kysymys, materiaalina ei vain ole villa vaan hius. Kiiltävässä, sileässä hiuksessa suomut ovat kiinni; nyt ne pitäisi saada auki. Saippua on emäksistä, mutta päätin kokeilla myös soodaa. Teki hyvää, tai siis pahaa. 

Siis saippuaa, tiskiainetta, soodaa, merisuolaa. Ja pari päivää harjaamatta. Jännää, miten alkavat itsekseen jakautua säännöllisen kokoisiksi pötkylöiksi. 

Sitten piti harjata, kun pitää keskustella tänään kaupungin setien kanssa ja näyttää vakavastiotettavalta. Sileää, pehmeää, kiiltävää. Argh. 

Tosin jos kuvista katsoo, niin ei tuo taida niin paljon enää kiiltää kuin alunperin.

Ja se otsatukka: 

Lupaan ottaa huomenna vihdoin kuvan otsatukasta. Onhan se jo kuukauden ollut. 

Siis. Edestä: (mitä sitä suotta hymyilemään)

Takaa:

Tarkoitus olisi leikkauttaa otsatukka, jotta jää vähän harjattavaakin. Ei sellaista viivasuoraa otsatukkaa, vaan rikotumpi, sivuilta pidempi, ohuehko. Mallikuvaa olen yrittänyt hiussivustoilta etsiä, mutta ei sieltä löydy mitään järkevää. :/ 

Saippuarääkkäys tuntuu jo hiuksissa. Nämä ovat palanneet siihen tilaan, jota joskus luulin normaalitilaksi: sähköistyvät ja menevät takkuun. Tuleepahan samalla huomattua selvemmin, miten shampoottomuus (tai toiselta kannalta katsottuna shampoo) hiuksiin vaikuttaa. 

Lauseita, joita en olisi uskonut kuulevani suustani: "Jee, mun hiukset on takussa!"

Eivät ole juurikaan takussa, lähinnä sotkuiset. No, ei näitä ole pesty kuin vasta kerran saippualla ja kerran pahemman puutteessa Ole Hyvä -shampoolla - jos rääkkään näitä lisää, niin eivätköhän ne jossain vaiheessa ala takkuuntua. 

Mutta koska en halua luomutakkuja, niin hienot kuin valmiit luomutakut ovatkin, niin nyt menen harjaamaan nämä suoriksi. 

(Haluan sellaiset sievät, kuminauhoilla säännöllisiksi jaotellut tyttötakut. Luomutakut olisivat ideologisesti tosi hienot, mutta en kyllä kestäisi sitä alkuaikaa, kun hiukset eivät olisi vielä kunnolla takussa vaan näyttäisivät vain sotkuisilta.) 

Hiukset ovat nyt lapojen alaosaan asti ja muutaman kuukauden shampoottomuuden jäljiltä turhan hyvässä kunnossa. Ensimmäinen askel takkuprosessissa on ahkera pesu saippualla. Ajattelin aloittaa marseillesaippualla ja siirtyä vahvempiin aineisiin vasta jos se ei tee tukalle tarpeeksi pahaa. Huonoja tukkapäiviä on siis luvassa. Onneksi on kesä, ja voi käyttää hattuja ja huiveja. 

Jossain vaiheessa kesää, kun pääsen kaverin luo toiselle puolelle Suomea, on sitten itse takutuksen aika. 

(Pohja Blog Valleysta.)