Näin tänään: 

Ovat tiivistyneet. Ja vetävät tuhannelle mutkalle aina kun pääsevät kastumaan. Ikää vajaat 2 kk, lisänä muutama jatkopötkylä luonnonmustasta villasta (ne ovat nuo jotka eivät ole mutkalla). 

Ehkä ne siitä suoristuvat. 

Jos vaikka bloggaisikin nämä kaikki kuvat. :) 

Ensimmäinen takutussessio 30.7., osiointi ja osa tukasta takkuun. (Kiitos Sini!) 

Edestä: 

Takaa: (on minulla paita päällä)

Päälaki: 

Toinen takutussessio Tampereella 3.-4.8. (kiitos Peppi!) ja joskus 6. tai 7.8. vielä yritys saada etummaisiakin hiuksia takkuun (kiitos Maija!). Sekä paljon pyörittelyä, vähän huovutusneulausta, puuvillalankaa, fanttilankaa ja mitä kaikkea. Lopputulos tänään 13.8.: 

Villat ovat irrotettavia, jotta voin vaihtaa väriä vaikka joka päivä. ^^ Kaksi kertaa tukan pituisia fanttilanganpätkiä, jotka on tökätty juuresta läpi. 

Takaraivotakut yrittivät yhteisvoimin kasvaa yhteen, joten erotin ne toisistaan käyttäen apuna jopa saksia ja laitoin juuriin täydellisen vihreää puuvillalankaa. Muutaman takun langoitin kokonaan. 

Joissakin juurissa on myös ruskeaa puuvillalankaa, joka ei juurikaan erotu tukan väristä. (Tuosta päälakikuvasta voi yrittää löytää yhden.) Päällimmäiset hiukset eivät ole vielä suostuneet menemään takkuun; ajattelin kokeilla takuttaa niitä kosteina ja langoittaa kokonaan tukan värisellä langalla ennen kuin ehtivät aueta. Jos sitten langan sisällä tiivistyisivät niin että pysyisivät takussa. 

Jotkut takut ovat sieviä ja pyöreitä... (tämä oli muutaman päivän langan sisällä, kunnes lanka alkoi purkautua ja otin sen pois)

... ja jotkut eivät: (luomukoeyksilö, jolle ei ole tehty juuri mitään)

Yhden virkkasin. Siitä tuli vähän hassu, mutta pysyypähän ainakin koossa.

Jospa siinä olisi tarpeeksi kuvia tälle päivälle. 

Tein takun. En ole päässyt takuttajani kanssa samaan kaupunkiin enkä saanut pyydettyä ketään muuta tekemään osiointia, joten koko pään takutus odottaa vielä, mutta teinpä nyt ajankulukseni yhden. Vähän littana saattaa hänestä tulla ajan myötä, mutta onpahan sitten persoonallinen. 

Perhosvarvassormus <3

... eli yhdistelmä Wikipediaa ja kaupunkilaisjärkeä: 

Kun villaa huovutetaan, pitää villakuidun suomut saada auki, jotta kuidut voivat takertua toisiinsa ja muodostaa tiiviin huovan. Märkähuovutuksessa tämä tehdään lämpimällä vedellä ja emäksisellä aineella (eli saippualla).

Huovutuksestahan tässäkin on kysymys, materiaalina ei vain ole villa vaan hius. Kiiltävässä, sileässä hiuksessa suomut ovat kiinni; nyt ne pitäisi saada auki. Saippua on emäksistä, mutta päätin kokeilla myös soodaa. Teki hyvää, tai siis pahaa. 

Siis saippuaa, tiskiainetta, soodaa, merisuolaa. Ja pari päivää harjaamatta. Jännää, miten alkavat itsekseen jakautua säännöllisen kokoisiksi pötkylöiksi. 

Sitten piti harjata, kun pitää keskustella tänään kaupungin setien kanssa ja näyttää vakavastiotettavalta. Sileää, pehmeää, kiiltävää. Argh. 

Tosin jos kuvista katsoo, niin ei tuo taida niin paljon enää kiiltää kuin alunperin.

Ja se otsatukka: 

Koska saippuapesujen tuoma kehitys tuntui pysähtyneen, päätin ottaa kovemmat keinot käyttöön. Shampoona tiskiaine, hoitoaineena kylläinen suolaliuos suihkepullosta. Kuolkaa, hiukset! 

Lupaan ottaa huomenna vihdoin kuvan otsatukasta. Onhan se jo kuukauden ollut.